Kesä on käynnistynyt ja kesälomaa jo kovasti odottelen. No siihenpä ei ole enää kuin puolisentoista viikkoa, mutta sitä ennen on vielä opintojen osalta Koulutuspolitiikan tentti. Kesäaika menee aika pitkälti nenä kiinni kirjoissa. Tarkoituksena olisi saada aineopintojen essee tehtävät kesän aikana pakerrettua ja sitten syksyllä jatkaa proseminaarityön osalta.

Tenttimateriaali on jälleen mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä. Päätin nostaa yhden aiheen jälleen tarkempaan pohdintaan tai itse asiassa aihe nousi ihan itsestään.

Stephen J. Ballin artikkelissa Suorituskeskeisyys ja yksityistäminen jälkihyvinvointivaltion koulutuspolitiikassa (Kasvatus 35 (1)) pohditaan suorituskeskisyyden vaikutukisia koulutukseen. Lainaan artikkelista muutaman kohdan:

"Suorituskeskeisyyden ja managerialismin yhdessä luomassa hengessä siivotaan nurkista myös ammattietiikan aikansa eläneet hienoudet. Eettisestä pohdistelusta tulee vanhanaikaista, kun pyritään päämäärien saavuttamiseen, suoritusten parantamiseen ja talousarvion maksimoimiseen. Arvojen sijaan tulee aineellinen tai rahallinen arvo paitsi silloin, kun arvojen voidaan osoittaa tuottavan lisäarvoa." (Ball, S.J. Suorituskeskisyys ja yksityistäminen jälkihyvinvointivaltion koulutuspolitiikassa. Kasvatus (35) (1). 2004. 15)

"Kaikki tämä suorituskeskisyyden nimissä tapahtuva organisaatioihin kohdistuva ja organisaatioissa tehtävä työ muuttaa professionaaleja niin, etteivät he enää tunne itseään. Sen seurakusena suorituskeskeisyys ajaa vastarinnan, professionalismin, työntekijän sisimpään, niin että tilivelvollisuuden ja erinomaisuuden vaihtoehtona on joko paeta tai tulla hulluksi. Yhtiöitetyt, suorituskeskeiset organisaatiot tarjoavat uusia laadun ja erinomaisuuden "mahdollisuuksia". Ne antavat "jokaiselle organisaation jäsenelle tilaisuuden ilmentää ' yksilöllistä aloitekykyä' ja kehittää ' voimavaransa' täyteen mittaan organisaatiota palvelemalla". Tämä merkitsee myös sitä, että organisaation jäsenet lakkaavat olemasta korvaamattomia."(Ball, S.J. Suorituskeskisyys ja yksityistäminen jälkihyvinvointivaltion koulutuspolitiikassa. Kasvatus (35) (1). 2004. 15)

Olen seurannut sivusta muutamien koulutusorganisaatioiden muutoksia ja vaikken ihan sisällä toiminnassa olekaan on edellä esitetyt asiat täysin todellista maailmaa. Yleinen yritysmaailman linja on sisällä koulutusmaailmassa. Ihminen myy kahdeksan tuntia päivässä työnantajalle ja työnantaja määrittelee tehtävät ja millä tasolla tulosta on synnyttävä. Tämä voi olla äärimmäisen vaikeaa käsitellä tilanteessa, jossa esim. opettaja tekee elämäntyötään, työtä johon tuntee kutsumusta.

Opettajan työ kuitenkin jollain tasolla on työtä, johon tunnetaan kutsumusta. Työn hyvä suorittaminen vaatii sitoutuneisuutta ja omien arvojen toteuttamista. On vaikeaa "myydä" oppilaille asiaa, jossa ei ole itse täysillä mukana, tai jonka haluaisi itse toteuttaa eritavalla, esim. opetusmenetelmien kautta.

Toisaalta työnantajanäkökulmasta suorituskeskeisyyden ymmärtää ja sitä käytetään varsinkin näinä aikoina joka paikassa. Tulosta on synnyttävä, mahdollisimman tehokkasti. Raha on tiukassa ja kehittämistehtävissä on painotettu erityisesti taloudellisesti tehokasta näkökulmaa. Kyllä siinä kohden ylimääräiset asiat jätetään pois ja keskitytään vain oleelliseen. Toteutuksen osalta tehdään selkeät sävelet, miten toteutus tehdään. Työnantajalla on kuitenkin mahdollisuus edellyttää työntekijältä tietynlaista toimintaa.

Tämä kuullostaa loputtomalta hiertämiseltä ja sitä se varmasti tulee aina olemaankin. Opettajien ja kaikkien työtä tekevien on siihen sulauduttava ja pyrittävä toteuttamaan itseään annettujen raamien sisällä. Tai tehtävä omat ratkaisunsa, jotka toivon mukaan eivät ole Ballin ehdottamia pakenemista ja hulluksi tulemista.

Mitenhän on, onko tässä kohden eroja siinä minkätyyppisestä tai mille asteelle kohdistuvasta koulutuksesta on kyse? Onko eroja siinä on kyse ammattiin valmistavasta, toisen asteen koulutuksesta, ammattikorkean koulutuksesta, yliopistotasoisesta tai kansalaisopisto-opetuksesta. Jollakin asteella tämä näkyy kaikissa asteissa, mutta oma tutustumistyöni on tässä vielä kesken. Onko muilla havaintoja?

Hyvin huomaa, että omat ajatukset risteilevät laidasta laitaan, hyvin tunteita herättävä aihe ainakin minussa.